keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Isojen poikien synttärit

Kuten luvattu, oli Kakkikselle illalla pientä synttäriohjelmaa luvassa. Juhlan kunniaksi (tai ehkä ennemmin leikkaushaavaa suojaamaan) avaruuspuku päälle ja matkaan.
Auton kaarrettua kohteeseen, alkoi Kakkiksen nenäkin jo arvata, että mitä oli luvassa. Mäkkäriin!




Ideasta kiitos Santtu minibullille ja omistajilleen, jotka juhlistivat Santun syntymäpäiviä BicMacillä. Gekko ei ole vielä tarpeeksi iso poika BicMaciin, vaan kolmevuotiaille on tarjolla juustohampurilainen. Sopii muutenkin paremmin toipilaalle, ei mene turhan överiksi.

Mutta takaisin itse juhlaan. Ensin oli juustohampurilainen.


Ja sitten sitä ei enää ollut.


Bile-eväät oli mieluisat ja pöytä tyhjä noin viidessä sekunnissa. Kunnon törppöilyjuhlan makuun päästiin kotiin hoippuessa, kun sankari alkoi asiaaankuuluvasti kakalle rappukäytävään. Nyt taas paluu arkeen, nappularuokavalioon ja sisäsiisteyteen.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Gekko 3v!


Nyt se on... Kestänkö edes sanoa?
Nyt se pieni Muurahainen, iso pieni koira ja Marakattien kuningas on... aikuinen. Kolme vuotias. Iso mies jo.

Sylikoira se on silti, olkootkin vaikka aikuinen.



Gekko on vieläkin todella laiha, kaulapanta on jäänyt pari numeroa liian suureksi ja karvatkaan ei ole kasvaneet vielä takaisin eläinlääkärin trimmikoneen jäljiltä. Virallisempia synttäriposeja saadaan vielä siis odottaa.

Illalla Gekolle on luvassa pientä synttäriohjelmaa ja jos oikein pinnistelen, saatan muistaa ottaa kuvia.

♥ ♥ ♥

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MAAILMAN RAKKAIN GEKKO!

♥ ♥ ♥

torstai 16. syyskuuta 2010

Lisää huonoja uutisia


Olisipa nämä terveyteen liittyvät ongelmat jääneet näihin korvajuttuihin. Kaikki ikävä tuntuu kuitenkin sattuvan aina samaan aikaan ja viime lauantai-sunnuntai välisenä yönä iltaulkoilulla Gekko teki jotain yllättävää. Pieni lateksinen vinkulelu, jota olen käyttänyt tarpeen mukaan apuna ohituksissa päätyi erään ohituksen jälkeen Gekon suuhun, vastoin normaalia käytäntöä. Gekko oli haluton luopumaan lelusta vaikka kaivelin sitä suusta kaikin voimin se sai kuin saikin sen nielastua. Kokonaan.



Lääkärin ohjeiden mukainen oksetus ei tuottanut tulosta ja koira oli koko yön huonovointinen. Sunnuntaina saatiin Gekko Espoon Eläinsairaalaan heti ovien auettua ja Gekko jäi sisälle odottamaan toimenpiteitä.

Lelua koitettiin ensin saada ulos tähystämällä, mutta kaksi tuntia kestänyt tähystys päättyi tuloksettomana, kun lelu ei mahtunut ruokatorveen enää. Koira leikkausvalmiiksi ja avattavaksi. Sieltä se lelu sitten tuli, täysin ehjänä, vain hieman mahanesteen keltaiseksi värjäämänä.


Pieni potilas pääsi sunnuntai-iltana kotiin kera kipulääkkeiden. Kaksi ensimmäistä päivää menikin hienosti toipuessa, mutta tiistai-keskiviikko välisenä yönä Gekon kunto romahti. Pääasiassa verestä koostuvaa ripulia pitkin yötä ja aamuyöllä kolme valtavaa (luojan kiitos veretöntä) oksennusta. Heti eilisaamusta siis takaisin Espooseen, koira tippaan ja tutkimuksiin.
Ultra, röntgen ja verinäyte kaikkine arvoineen olivat täysin normaalit. Koira oli silti edelleen kipeä, päästeli viimeiset veriulosteet mitä irti lähti ja oli kuivunut. Koko päivä meni tiputuksessa jossa se sai mahasuojalääkettä, oksennuksenestolääkettä, antibioottia, kipulääkettä ja nestettä. Illalla haettiin pieneksi kutistunut Raitapaita taas kotiin toipumaan kera vastaavien lääkkeiden, mitä oli jo päivälläkin saanut.


Diagnoosi jäi avoimeksi, mutta lääkäri epäili että kyseessä on joku suolistopöpö, joka on päässyt riehaantumaan Gekon elimistössä leikkauksen aiheuttaman stressin takia. Tänään Gekko on jo vähän parempi, vielä hieman tokkurainen eläinlääkäriasemalla saadusta voimakkaasta kipulääkkeestä. Ei enää oksentelua eikä ripulointia, joten jos kunto pysyy samana loppu päivän, saan illallalla ottaa kanyylin Gekon tassusta pois.

Monien vastoinkäymisten jälkeen päätettiin ostella koirille uusi peti ja leluja vanhojen rutkujen tilalle. Rahaa on alle viikossa palanut lähemmäs 2000e molempien juttuihin yhteensä, mutta sitä se on, koiran kanssa eläminen. Kallista.

torstai 9. syyskuuta 2010

Korvajuttuja

Properin korva on jo lähes parantunut. Rumalta se näyttää vieläkin, kun ruvet on irronneet ja jättäneet jälkeensä vaaleita arpia, mutta muuten näyttää jo paremmalta.
Käytiin eläinlääkäriasema Aistissa Vantaalla putsaamassa korva huolellisesti rauhoituksessa ja samalla otettiin mukaan antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Nyt on molemmat kuurit jo syöty, korva ei tulehtunut ja kaikki on mallillaan. Vielä jännityksellä odotetaan, jääkö korvaan muita lopullisia jälkiä kuin pari puuttuvaa palaa.




Ja nyt, kun Properilla alkaa helpottaa, näyttää uhkaavasti siltä, että Gekon korva on seuraava huolenaihe. Epäilen Kakkiksen kehittäneen itselleen verikorvan. Oikeassa korvalehdessä on suurehko purkkatyynymäinen pullistuma, ilmeisesti täynnä verta.
Koiraa se ei näytä vielä häiritsevän, mutta jos se tuosta vielä kasvaa eikä ala itsekseen imeytymään, täytyy käydä tyhjennyksellä.

Tulehdusta korvassa ei ole ollut, joten raapiminen ei ole verikorvaa voinut aiheuttaa. Tyypilliseen bullitapaan myös Gekko ravistelee itsensä aina jonkun seinän, pöydänjalan tms. vieressä niin, että nahkalärpäkkeet lätisee kovia pintoja vasten. Eli todennäköisesti tuo on traumaperäinen tuo verikorva. Kiva.

Gekko täyttää pian kolme ja on aika ärsyttävää, jos siitä tulee jo nuorella iällä luppa- tai kukkakaalikorvainen. Voi Muurahainen, kaunis hieno poika, ethän vielä mene ruttuun!

lauantai 28. elokuuta 2010

Saikulla

Nyt teki Kakka Kepponen rumasti. Marakateille tuli riitaa luusta, joka oli jo korjattu pois, mutta Gekko luuli sen olevan yhä häkissä. Sen seurauksena se puraisi pientä Punaista korvalehdestä ja nyt korvan kärjessä ja reunassa on haava. Onneksi ei mitään suurta, mutta sen verran reunassa, että pieni kauneusvirhe siitä taitaa jäädä.


Koska korvaa on niin helppo etutassulla raaputella, niin paketoitiin tytön pää varuiksi ja pistettiin kauluri suojaamaan kolhuilta, kunnes haava on ummessa. Korvan sai näppärästi urheiluteipillä päätä myöden, jolloin sitä on vaikeampi kolistella bullimeiningillä.

Gekko olisi kovin hoitamassa Properin haavaa, mutta me ihmiset ei sisar hento valkoisen hoivaa nyt oikein arvosteta vaan paketoidaan pieni Punainen mielummin ihan itse, apteekin välineillä.




Onneksi riitelystä ei jäänyt marakattien välille mitään kaunoja vaan vierekkäin ne nukkuvat ja toisilleen häntää huiskuttelevat aivan kuin ennenkin. Jatkossa pitää vain pitää pidempi "unohtamistauko" luiden syönnin jälkeen, niin ei tarvitse olemattomia luita enää puolustaa.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tuliaisia laivalta

Meidän perhe lisääntyi. Ei sillä perinteisellä tavalla, eikä oikeastaan mitään uutta edes tullut. Tulija olikin jo vanha perheenjäsen, vaikkei siitä perheenjäsentä ihan oikeasti edes tullut vaikka se sitä kuitenkin kaikin tavoin on.
Monimutkaista, kyllä me Muurahaisen kanssa tiedetään.

Elokuun alussa tuli Ruotsista paketti ja Raitapaidan paras ystävä ja henkireikä, neiti Proper muutti takaisin Suomeen. Pimatsun kohtu jäi määräajaksi paperilla Ruotsiin, mutta loppuosa muutti tänne pysyvästi. Lopullinen lokaatio ei ole tässä huushollissa, mutta fyysisesti ja henkisesti kuitenkin niin lähellä, että ison osan ajasta Apina ja Oranki saavat viettää aikansa yhdessä, yhtenä laumana.


Maalaiselämän ihanuudesta huolimatta tultiin lammen kummallakin puolen yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että moisella syliorangilla on parempi pienemmässä laumassa, jossa se voi itseoikeutetusti omia ihmissylin silloin kun sattuu  huvittamaan. Vaikka Proper onkin mitä parhain laumakoira, se vaatii myös erityisen paljon sylihuomiota verrattuna moneen muuhun Ruotsin laumalaiseensa. Nyt sillä on täällä kaksi syliä ja silti myös koirakavereita plus kaikki etäsylit, jotka ovat sydän riemusta pakahtuen pientä Punaista odottaneet. Suuri piha ja maalaisrauha muuttui kaupunkielämäksi, mutta koitetaan kompensoida luonnonpuutetta metsäreissuin ja muilla keinoin.





Gekon hymy kertoo varmasti parhaiten, miltä meistä kaikista osallisista nyt tuntuu.
Kalliossa rytisee siis taas, anteeksi alakertalaiset. Apinarakkautta ei vain voi estää.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Muniaisia maniaisia

Noniin, tänään toi posti vihdoin pissi- eli munuaistestin tuloksen. Proteiini-kreatiini -arvo oli 0,14 eli täysin normaali! Hyvä poika!
Normaalisti tuloksen tulisi olla alle 0,5 mutta bullterriereillä rajana pidetään 0,3:ea.

Enää jää jännättäväksi sydän, joka käydään ultraamassa ja kuuntelemassa heti kun kukkaro antaa myöden, eli todennäköisesti heinäkuussa. Sitten on jätkä tutkittu ja enää tarvitaan säännölliset tarkastukset sydänkuuntelun, pissitestin ja silmäpeilauksen osalta.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Minikuplia ja terveitä raajoja

Meillä on iloisia uutisia. Käytiin keskiviikkona Apexissa Malmilla tekemässä vähän terveystestejä. Kuvattiin lonkat ja kyynärät, tutkittiin polvet, silmät ja munuaiset. Kennelliittoon lähti lausuttaviksi nollan kyynärät ja A:n lonkat, polvista pamahti myös nollat molempiin kinttuihin ja silmistä ei löytynyt mitään vikaa. Pissanäytteen tuloksia joudutaan vielä odottelemaan labrasta.

Mutta ainakin noista tuloksista voi olla todella ylpeä!! Itku meinasi lääkärissä päästä kun kuonokoppaakaan ei tarvittu tutkimuksia tai rauhoituspiikkiä varten. Mikään ei ole kamalampaa kuin eläinlääkäriä pelkäävä koira, jonka tutkiminen on tuskaa paitsi koiralle itselleen, myös omistajalle ja hoitohenkilökunnalle. Hieno Muurahainen, mamman muru ja ylpeys!

Ensi kuun puolella, jos kukkaro antaisi jo myöden, käydään Hau Maussa ultraamassa vielä sydän. Sitten on kaikki testit hoidettu ja jatkossa enää vuosittaisia sydän- ja munuaiskontrolleja ja silmäpeilaus muutaman vuoden välein.

Eikä muuten iloiset jutut lopu tähän! Suomeen syntyi vappuna ensimmäinen interbreed-pentue. Vieläkö muistatte pienen Koppakuoriaisen? Bubblen, joka oli meillä hoidossa talvella. No pennut on Bubblen ja isänä on standardipoika Paavo, Ballion Double Sin.
Käytiin katsastamassa muksuja kun olivat reilun kolmen viikon ikäisiä, tässä muutama kuva. Aika ällöjä, eikö? ♥

tiistai 11. toukokuuta 2010

Päivää päivityksistä!

Pitkän bloggaus- ja muunkin koiramaailman touhutauon jälkeen on taas aika palata koneen ääreen. Gekon, Iineksen ja Properin vanhat sivut saivat uuden ja selkeämmän ulkoasun vanhan kulahtaneen tilalle.

Tsek tsek tsekkailkaahan uudet jutut klikkaamalla...
TÄSTÄ!

Ja vaikka nettirintamalla onkin ollut hiljaista, ei tosielämässä vauhti ole hiljentynyt. Päinvastoin! Kuvassa Gekon uusi rakkaus, collietyttö Juno.


Herra Muurahainen yllätti kaikki käytöstavoillaan eikä edes yrittänyt hienovaraisen paimentytön kanssa rajua painia vaan suostui leikkimään vähän iisimpiä tyttöjen leikkejä. Tai no iisimpiä ja iisimpiä, ilmeisesti vierekkäin juoksemisenkin voi vetää yli niin, että anturoista irtoaa palat. Huoh...

torstai 25. helmikuuta 2010

Grattis Wilma!


Gekosta on jälleen tullut eno. Wilma-sisko sai 21. päivä pennut ja väriskaala on vähän samankaltainen kuin Bibbi-siskonkin pentueessa: punaista, solid brindleä ja brindlevalkoista.Vain valkoinen ja mustabrindle puuttuu.
Gekko pullistelee ylpeydestä jälleen ja toivottaa siskolleen ja uusille siskonlapsille paljon, paljon onnea! ♥
 
Kuvat viime kesältä 2009

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Korvikekaveri

Näyttää siltä, että nämä pakkaset ei lopu ikinä ja Muurahainen on tuomittu viihtymään sisätiloissa kevääseen asti. Enää ei edes toppahaalari ja tossut auta, Muuriaista palelee ja ulkoilun voi sen mielestä työntää sinne minne aurinko ei paista. Joten, täällä otetaan rennosti.
 

Toisaalta, kun pitkät lenkit uupuvat ja lööbailukaan ei aina huvita alkaa Raitapaidan päässä muhia idea jos toinenkin. Toisin sanoen minulta on mennyt petari, lakana ja läppärin johto. Gekolta taas vapaus, sillä portti tuli takaisin.

Gekon onneksi ihmisellä on ilmeisesti pysyvänä aivovauriona palkita se uudella kivalla aina tuhotöiden jälkeen, ja koska Gekko on kertonut ikävöivänsä parasta ystäväänsä Properia, sai se ikävää lievittämään oman pienen punaisen. Ei ihan bulli, mutta riehumisesta päätellen ihan kelpo korvike.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Lisää blogeja

Kaikki varmasti muistavat pikkumies pekonin. Baconista tuli uudessa kodissa Axel ja koska nykyajan ipanat ovat nettikansaa, seikkailee myös pikku Axel omistajansa blogissa.

Klik klik!

perjantai 29. tammikuuta 2010

Suutarin lapsella ei ole kenkiä


..tai niin sitä voisi ainakin näiden pahvilaatikkoteemaisten kirjoitusten perusteella luulla. Ihmiselle kun tuli taas postia - pahvilaatikossa. Tällä kertaa laatikko oli väijymisleikkeihin aivan liian pieni, mutta bonuksena sisältä löytyi sanomalehtisilppua, josta sai loistavan piilon iltanappuloille.
 
Saako jo ottaa?
 
 
  
  
  
Näppärää tuo sanomalehtisilppu. Helppo siivota pois, Gekko ei sitä suuria määriä niele ja vaikka muutaman suikaleen nielisikin, ei se olisi vaaraksi. Meillä ei sanomalehtisilppua kotona tule, joten otin suikaleet talteen, ne kestävät mainiosti vielä muutamat leikit.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Maanantain mukavuuksia


Aamulla herättiin Gekon kanssa siihen, kun kuljetusliikkeen kuski soitti olevansa alaovella. Minun uusi lelu, eli polkupyörä, oli vihdoin saapunut ja riemua siitä riittikin meille molemmille. Minä hihkuin pyörän parissa ja Kerkko suikkasi salamana laatikkoon väijymään. Ei yhtään pöllömpi maanantaiaamu!