lauantai 28. elokuuta 2010

Saikulla

Nyt teki Kakka Kepponen rumasti. Marakateille tuli riitaa luusta, joka oli jo korjattu pois, mutta Gekko luuli sen olevan yhä häkissä. Sen seurauksena se puraisi pientä Punaista korvalehdestä ja nyt korvan kärjessä ja reunassa on haava. Onneksi ei mitään suurta, mutta sen verran reunassa, että pieni kauneusvirhe siitä taitaa jäädä.


Koska korvaa on niin helppo etutassulla raaputella, niin paketoitiin tytön pää varuiksi ja pistettiin kauluri suojaamaan kolhuilta, kunnes haava on ummessa. Korvan sai näppärästi urheiluteipillä päätä myöden, jolloin sitä on vaikeampi kolistella bullimeiningillä.

Gekko olisi kovin hoitamassa Properin haavaa, mutta me ihmiset ei sisar hento valkoisen hoivaa nyt oikein arvosteta vaan paketoidaan pieni Punainen mielummin ihan itse, apteekin välineillä.




Onneksi riitelystä ei jäänyt marakattien välille mitään kaunoja vaan vierekkäin ne nukkuvat ja toisilleen häntää huiskuttelevat aivan kuin ennenkin. Jatkossa pitää vain pitää pidempi "unohtamistauko" luiden syönnin jälkeen, niin ei tarvitse olemattomia luita enää puolustaa.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tuliaisia laivalta

Meidän perhe lisääntyi. Ei sillä perinteisellä tavalla, eikä oikeastaan mitään uutta edes tullut. Tulija olikin jo vanha perheenjäsen, vaikkei siitä perheenjäsentä ihan oikeasti edes tullut vaikka se sitä kuitenkin kaikin tavoin on.
Monimutkaista, kyllä me Muurahaisen kanssa tiedetään.

Elokuun alussa tuli Ruotsista paketti ja Raitapaidan paras ystävä ja henkireikä, neiti Proper muutti takaisin Suomeen. Pimatsun kohtu jäi määräajaksi paperilla Ruotsiin, mutta loppuosa muutti tänne pysyvästi. Lopullinen lokaatio ei ole tässä huushollissa, mutta fyysisesti ja henkisesti kuitenkin niin lähellä, että ison osan ajasta Apina ja Oranki saavat viettää aikansa yhdessä, yhtenä laumana.


Maalaiselämän ihanuudesta huolimatta tultiin lammen kummallakin puolen yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että moisella syliorangilla on parempi pienemmässä laumassa, jossa se voi itseoikeutetusti omia ihmissylin silloin kun sattuu  huvittamaan. Vaikka Proper onkin mitä parhain laumakoira, se vaatii myös erityisen paljon sylihuomiota verrattuna moneen muuhun Ruotsin laumalaiseensa. Nyt sillä on täällä kaksi syliä ja silti myös koirakavereita plus kaikki etäsylit, jotka ovat sydän riemusta pakahtuen pientä Punaista odottaneet. Suuri piha ja maalaisrauha muuttui kaupunkielämäksi, mutta koitetaan kompensoida luonnonpuutetta metsäreissuin ja muilla keinoin.





Gekon hymy kertoo varmasti parhaiten, miltä meistä kaikista osallisista nyt tuntuu.
Kalliossa rytisee siis taas, anteeksi alakertalaiset. Apinarakkautta ei vain voi estää.