Isojen tyttöjen synttärit

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt reilusti yli puoli vuotta, mutta aihe ei muutu. Tänään on pienen Properin kolmevuotissyntymäpäivä.

♥♥♥ 

Ihanaa syntymäpäivää rakas pieni Nugetti! 

♥♥♥

Proper tuli tänään hakemaan Gekkoa ulos syntymäpäivän viettoon. Kaksikko suuntasi kolmevuotiaiden kantapaikkaan, Mäkkilään. Kuten merkkipäivään kuuluu, oli menu identtinen Gekon kolmevuosisynttäreiden kanssa. Proper oli eri reilu ja tarjosi Kakka Kepposelle oman purilaisen.

Isojen poikien synttärit

Kuten luvattu, oli Kakkikselle illalla pientä synttäriohjelmaa luvassa. Juhlan kunniaksi (tai ehkä ennemmin leikkaushaavaa suojaamaan) avaruuspuku päälle ja matkaan.
Auton kaarrettua kohteeseen, alkoi Kakkiksen nenäkin jo arvata, että mitä oli luvassa. Mäkkäriin!

Ideasta kiitos Santtu minibullille ja omistajilleen, jotka juhlistivat Santun syntymäpäiviä BicMacillä. Gekko ei ole vielä tarpeeksi iso poika BicMaciin, vaan kolmevuotiaille on tarjolla juustohampurilainen. Sopii muutenkin paremmin toipilaalle, ei mene turhan överiksi.

Mutta takaisin itse juhlaan. Ensin oli juustohampurilainen.

Ja sitten sitä ei enää ollut.

Bile-eväät oli mieluisat ja pöytä tyhjä noin viidessä sekunnissa. Kunnon törppöilyjuhlan makuun päästiin kotiin hoippuessa, kun sankari alkoi asiaaankuuluvasti kakalle rappukäytävään. Nyt taas paluu arkeen, nappularuokavalioon ja sisäsiisteyteen.

Gekko 3v!

Nyt se on... Kestänkö edes sanoa?
Nyt se pieni Muurahainen, iso pieni koira ja Marakattien kuningas on... aikuinen. Kolme vuotias. Iso mies jo.

Sylikoira se on silti, olkootkin vaikka aikuinen.

Gekko on vieläkin todella laiha, kaulapanta on jäänyt pari numeroa liian suureksi ja karvatkaan ei ole kasvaneet vielä takaisin eläinlääkärin trimmikoneen jäljiltä. Virallisempia synttäriposeja saadaan vielä siis odottaa.

Illalla Gekolle on luvassa pientä synttäriohjelmaa ja jos oikein pinnistelen, saatan muistaa ottaa kuvia.

♥ ♥ ♥

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MAAILMAN RAKKAIN GEKKO!

♥ ♥ ♥

Lisää huonoja uutisia

Olisipa nämä terveyteen liittyvät ongelmat jääneet näihin korvajuttuihin. Kaikki ikävä tuntuu kuitenkin sattuvan aina samaan aikaan ja viime lauantai-sunnuntai välisenä yönä iltaulkoilulla Gekko teki jotain yllättävää. Pieni lateksinen vinkulelu, jota olen käyttänyt tarpeen mukaan apuna ohituksissa päätyi erään ohituksen jälkeen Gekon suuhun, vastoin normaalia käytäntöä. Gekko oli haluton luopumaan lelusta vaikka kaivelin sitä suusta kaikin voimin se sai kuin saikin sen nielastua. Kokonaan.

Lääkärin ohjeiden mukainen oksetus ei tuottanut tulosta ja koira oli koko yön huonovointinen. Sunnuntaina saatiin Gekko Espoon Eläinsairaalaan heti ovien auettua ja Gekko jäi sisälle odottamaan toimenpiteitä.

Lelua koitettiin ensin saada ulos tähystämällä, mutta kaksi tuntia kestänyt tähystys päättyi tuloksettomana, kun lelu ei mahtunut ruokatorveen enää. Koira leikkausvalmiiksi ja avattavaksi. Sieltä se lelu sitten tuli, täysin ehjänä, vain hieman mahanesteen keltaiseksi värjäämänä.

Pieni potilas pääsi sunnuntai-iltana kotiin kera kipulääkkeiden. Kaksi ensimmäistä päivää menikin hienosti toipuessa, mutta tiistai-keskiviikko välisenä yönä Gekon kunto romahti. Pääasiassa verestä koostuvaa ripulia pitkin yötä ja aamuyöllä kolme valtavaa (luojan kiitos veretöntä) oksennusta. Heti eilisaamusta siis takaisin Espooseen, koira tippaan ja tutkimuksiin.
Ultra, röntgen ja verinäyte kaikkine arvoineen olivat täysin normaalit. Koira oli silti edelleen kipeä, päästeli viimeiset veriulosteet mitä irti lähti ja oli kuivunut. Koko päivä meni tiputuksessa jossa se sai mahasuojalääkettä, oksennuksenestolääkettä, antibioottia, kipulääkettä ja nestettä. Illalla haettiin pieneksi kutistunut Raitapaita taas kotiin toipumaan kera vastaavien lääkkeiden, mitä oli jo päivälläkin saanut.

Diagnoosi jäi avoimeksi, mutta lääkäri epäili että kyseessä on joku suolistopöpö, joka on päässyt riehaantumaan Gekon elimistössä leikkauksen aiheuttaman stressin takia. Tänään Gekko on jo vähän parempi, vielä hieman tokkurainen eläinlääkäriasemalla saadusta voimakkaasta kipulääkkeestä. Ei enää oksentelua eikä ripulointia, joten jos kunto pysyy samana loppu päivän, saan illallalla ottaa kanyylin Gekon tassusta pois.

Monien vastoinkäymisten jälkeen päätettiin ostella koirille uusi peti ja leluja vanhojen rutkujen tilalle. Rahaa on alle viikossa palanut lähemmäs 2000e molempien juttuihin yhteensä, mutta sitä se on, koiran kanssa eläminen. Kallista.

Korvajuttuja

Properin korva on jo lähes parantunut. Rumalta se näyttää vieläkin, kun ruvet on irronneet ja jättäneet jälkeensä vaaleita arpia, mutta muuten näyttää jo paremmalta.
Käytiin eläinlääkäriasema Aistissa Vantaalla putsaamassa korva huolellisesti rauhoituksessa ja samalla otettiin mukaan antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Nyt on molemmat kuurit jo syöty, korva ei tulehtunut ja kaikki on mallillaan. Vielä jännityksellä odotetaan, jääkö korvaan muita lopullisia jälkiä kuin pari puuttuvaa palaa.

Ja nyt, kun Properilla alkaa helpottaa, näyttää uhkaavasti siltä, että Gekon korva on seuraava huolenaihe. Epäilen Kakkiksen kehittäneen itselleen verikorvan. Oikeassa korvalehdessä on suurehko purkkatyynymäinen pullistuma, ilmeisesti täynnä verta.
Koiraa se ei näytä vielä häiritsevän, mutta jos se tuosta vielä kasvaa eikä ala itsekseen imeytymään, täytyy käydä tyhjennyksellä.

Tulehdusta korvassa ei ole ollut, joten raapiminen ei ole verikorvaa voinut aiheuttaa. Tyypilliseen bullitapaan myös Gekko ravistelee itsensä aina jonkun seinän, pöydänjalan tms. vieressä niin, että nahkalärpäkkeet lätisee kovia pintoja vasten. Eli todennäköisesti tuo on traumaperäinen tuo verikorva. Kiva.

Gekko täyttää pian kolme ja on aika ärsyttävää, jos siitä tulee jo nuorella iällä luppa- tai kukkakaalikorvainen. Voi Muurahainen, kaunis hieno poika, ethän vielä mene ruttuun!

Saikulla

Nyt teki Kakka Kepponen rumasti. Marakateille tuli riitaa luusta, joka oli jo korjattu pois, mutta Gekko luuli sen olevan yhä häkissä. Sen seurauksena se puraisi pientä Punaista korvalehdestä ja nyt korvan kärjessä ja reunassa on haava. Onneksi ei mitään suurta, mutta sen verran reunassa, että pieni kauneusvirhe siitä taitaa jäädä.

Koska korvaa on niin helppo etutassulla raaputella, niin paketoitiin tytön pää varuiksi ja pistettiin kauluri suojaamaan kolhuilta, kunnes haava on ummessa. Korvan sai näppärästi urheiluteipillä päätä myöden, jolloin sitä on vaikeampi kolistella bullimeiningillä.

Gekko olisi kovin hoitamassa Properin haavaa, mutta me ihmiset ei sisar hento valkoisen hoivaa nyt oikein arvosteta vaan paketoidaan pieni Punainen mielummin ihan itse, apteekin välineillä.

Onneksi riitelystä ei jäänyt marakattien välille mitään kaunoja vaan vierekkäin ne nukkuvat ja toisilleen häntää huiskuttelevat aivan kuin ennenkin. Jatkossa pitää vain pitää pidempi "unohtamistauko" luiden syönnin jälkeen, niin ei tarvitse olemattomia luita enää puolustaa.

Tuliaisia laivalta

Meidän perhe lisääntyi. Ei sillä perinteisellä tavalla, eikä oikeastaan mitään uutta edes tullut. Tulija olikin jo vanha perheenjäsen, vaikkei siitä perheenjäsentä ihan oikeasti edes tullut vaikka se sitä kuitenkin kaikin tavoin on.
Monimutkaista, kyllä me Muurahaisen kanssa tiedetään.

Elokuun alussa tuli Ruotsista paketti ja Raitapaidan paras ystävä ja henkireikä, neiti Proper muutti takaisin Suomeen. Pimatsun kohtu jäi määräajaksi paperilla Ruotsiin, mutta loppuosa muutti tänne pysyvästi. Lopullinen lokaatio ei ole tässä huushollissa, mutta fyysisesti ja henkisesti kuitenkin niin lähellä, että ison osan ajasta Apina ja Oranki saavat viettää aikansa yhdessä, yhtenä laumana.

Maalaiselämän ihanuudesta huolimatta tultiin lammen kummallakin puolen yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että moisella syliorangilla on parempi pienemmässä laumassa, jossa se voi itseoikeutetusti omia ihmissylin silloin kun sattuu  huvittamaan. Vaikka Proper onkin mitä parhain laumakoira, se vaatii myös erityisen paljon sylihuomiota verrattuna moneen muuhun Ruotsin laumalaiseensa. Nyt sillä on täällä kaksi syliä ja silti myös koirakavereita plus kaikki etäsylit, jotka ovat sydän riemusta pakahtuen pientä Punaista odottaneet. Suuri piha ja maalaisrauha muuttui kaupunkielämäksi, mutta koitetaan kompensoida luonnonpuutetta metsäreissuin ja muilla keinoin.

Gekon hymy kertoo varmasti parhaiten, miltä meistä kaikista osallisista nyt tuntuu.

Kalliossa rytisee siis taas, anteeksi alakertalaiset. Apinarakkautta ei vain voi estää.