Lisää huonoja uutisia

Olisipa nämä terveyteen liittyvät ongelmat jääneet näihin korvajuttuihin. Kaikki ikävä tuntuu kuitenkin sattuvan aina samaan aikaan ja viime lauantai-sunnuntai välisenä yönä iltaulkoilulla Gekko teki jotain yllättävää. Pieni lateksinen vinkulelu, jota olen käyttänyt tarpeen mukaan apuna ohituksissa päätyi erään ohituksen jälkeen Gekon suuhun, vastoin normaalia käytäntöä. Gekko oli haluton luopumaan lelusta vaikka kaivelin sitä suusta kaikin voimin se sai kuin saikin sen nielastua. Kokonaan.

Lääkärin ohjeiden mukainen oksetus ei tuottanut tulosta ja koira oli koko yön huonovointinen. Sunnuntaina saatiin Gekko Espoon Eläinsairaalaan heti ovien auettua ja Gekko jäi sisälle odottamaan toimenpiteitä.

Lelua koitettiin ensin saada ulos tähystämällä, mutta kaksi tuntia kestänyt tähystys päättyi tuloksettomana, kun lelu ei mahtunut ruokatorveen enää. Koira leikkausvalmiiksi ja avattavaksi. Sieltä se lelu sitten tuli, täysin ehjänä, vain hieman mahanesteen keltaiseksi värjäämänä.

Pieni potilas pääsi sunnuntai-iltana kotiin kera kipulääkkeiden. Kaksi ensimmäistä päivää menikin hienosti toipuessa, mutta tiistai-keskiviikko välisenä yönä Gekon kunto romahti. Pääasiassa verestä koostuvaa ripulia pitkin yötä ja aamuyöllä kolme valtavaa (luojan kiitos veretöntä) oksennusta. Heti eilisaamusta siis takaisin Espooseen, koira tippaan ja tutkimuksiin.
Ultra, röntgen ja verinäyte kaikkine arvoineen olivat täysin normaalit. Koira oli silti edelleen kipeä, päästeli viimeiset veriulosteet mitä irti lähti ja oli kuivunut. Koko päivä meni tiputuksessa jossa se sai mahasuojalääkettä, oksennuksenestolääkettä, antibioottia, kipulääkettä ja nestettä. Illalla haettiin pieneksi kutistunut Raitapaita taas kotiin toipumaan kera vastaavien lääkkeiden, mitä oli jo päivälläkin saanut.

Diagnoosi jäi avoimeksi, mutta lääkäri epäili että kyseessä on joku suolistopöpö, joka on päässyt riehaantumaan Gekon elimistössä leikkauksen aiheuttaman stressin takia. Tänään Gekko on jo vähän parempi, vielä hieman tokkurainen eläinlääkäriasemalla saadusta voimakkaasta kipulääkkeestä. Ei enää oksentelua eikä ripulointia, joten jos kunto pysyy samana loppu päivän, saan illallalla ottaa kanyylin Gekon tassusta pois.

Monien vastoinkäymisten jälkeen päätettiin ostella koirille uusi peti ja leluja vanhojen rutkujen tilalle. Rahaa on alle viikossa palanut lähemmäs 2000e molempien juttuihin yhteensä, mutta sitä se on, koiran kanssa eläminen. Kallista.

Korvikekaveri

Näyttää siltä, että nämä pakkaset ei lopu ikinä ja Muurahainen on tuomittu viihtymään sisätiloissa kevääseen asti. Enää ei edes toppahaalari ja tossut auta, Muuriaista palelee ja ulkoilun voi sen mielestä työntää sinne minne aurinko ei paista. Joten, täällä otetaan rennosti.

 

Toisaalta, kun pitkät lenkit uupuvat ja lööbailukaan ei aina huvita alkaa Raitapaidan päässä muhia idea jos toinenkin. Toisin sanoen minulta on mennyt petari, lakana ja läppärin johto. Gekolta taas vapaus, sillä portti tuli takaisin.

Gekon onneksi ihmisellä on ilmeisesti pysyvänä aivovauriona palkita se uudella kivalla aina tuhotöiden jälkeen, ja koska Gekko on kertonut ikävöivänsä parasta ystäväänsä Properia, sai se ikävää lievittämään oman pienen punaisen. Ei ihan bulli, mutta riehumisesta päätellen ihan kelpo korvike.

Työmuurahainen

Pipariina on ollut ahkera. Siitä kiitoksena upouusi kaulapanta ja ID-tagi. Alla kuvat kiitokseen johtaneesta työstä ihmisen varpaiden hyvinvoinnin hyväksi.

 

Kyllä nyt kelpaa kesähelteilläkin, ihminen kiittää.