From Sweden with love osa 1.

Vihdoin! Reilun 800 kuvan setviminen vei luvattoman kauan aikaa. Toisaalta näin kaksijalkaisen vinkkelistä on turvallisempaa ottaa pientä etäisyyttä pentukuviin tuon reissun jälkeen, ettei tule tehtyä mitään harkitsemattomia hankintoja..Pennut ovat tänä päivänä jo yli luovutusikäisiä jos oikein laskin, mutta kuvissa ihanat ovat vielä 3-3 viikkoisia. Loput reissukuvat tulevat perästä, tällä kerralla keskitytään vain penturakkauteen.

Neiti Gekkoliina. Kuka sen nimesi? Onko vaikea arvata...

Bacon.

Tank.

Brindle poika, jolla ei vielä tuolloin ollut nimeä.

Nimetön pikkuinen brindlevalkoinen tyttö.

Veljekset kuin ilvekset.

Bacon & Beans.

Bacon antaa Shadowlle kyytiä.

Ihanin Shadow, pieni seikkailija. 

Kasassa nukkuminen on parasta.

Pikku töppöset ♥ 

Mun suokkaripojat.

 Tank, Shadow & Bacon. 

Punainen tyttö näyttää närhenmunat äitikoiran luulle. 

Äiti on vähän väsynyt. 

Voi rakkaus tuota naamaa! Ihana Shadow..

Herra Pekoni. 

Gekko-enon silmäterä ja semi-kaima. 

Ruokailu ei ole ruokailu, ellei sitä tehosta tärkeillä takapotkuilla.

Ihana Bibbi-äiti.

Kovin paljoa minä en pysty tähän sanomaan. Nämä ipanat vei sydämeni täysin. Kaikki pieniä täydellisiä minibullin alkuja ainutlaatuisilla luonteilla. Jos voisin, olisi taskuun sujahtanut ainakin Bacon, Shadow, Gekkoliina ja hyvin suurella todennäköisyydellä myös Beans ja Tank. Huoh. Rakkauspentuja. ♥

Sinivihreä sunnuntai

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

Tänä aamuna herätessä näkyi ikkunasta jotain ihanaa. Aurinko! Ei pilven pilveä missään, joten me lähdettiin Muurahaisen kanssa kiireenvilkkaa sunnuntaikävelylle. Sää oli lämmin ja tyyni, mutta varuiksi puin Gekolle uuden toppaliivin. Gekko on ollut koko viikon sairaslomalla jonkun nuha/flunssa/pöpön riivaamana ja alkaa vasta nyt olla terve.

Kahden tunnin ulkoilu oli ihana ja täydellinen juuri sunnuntaikävelyksi. Nähtiin kauniita taloja ja maisemia ja loppuhuipennukseksi Kippinen pääsi pinkomaan tyhjään koirapuistoon. Hieman loppumatkaa varjosti mäyräkoiramallisen flexieläimen sinkoaminen Gekon päälle, mutta me oltiin Gekon kanssa vaan ihan coolisti ja jätettiin mäykky kinastelemaan omistajansa kanssa.

Aurinko on ihanaa, olisipa jo kesä!

Takaisin arkeen

Lauantaina lähti pikku Bubble takaisin kotiin.

Pikku mimmistä ehti puolessatoista viikossa löytyä paljon uusia puolia. Kyllä se narttukoira on narttukoira, vaikka voissa paistaisi. Mielialan vaihtelut, ahneus, salakavala riiviömäisyys, marina & kitinä yms. tulivat taas tutuiksi. Miten ne unohtuvatkaan niin äkkiä entisen narttukoiran omistajalta?

Mutta ettei aivan väärää kuvaa tule, niin ihanahan se oli! Pieni koppakuoriainen, jolla oli omat pienet kummalliset tapansa. Ja miten hauskaa niillä Gekon kanssa olikaan! Kyllä oli taas pienessä asunnossa elämää kun peräkanaa painelivat Majakka ja Perävaunu esteistä välittämättä.

Nyt meillä on taas hiljaista ja arki jatkuu. Hetken Gekko jaksoi Bubblen perään itkeä ennen kuin kävi isännöinnin uuvuttamana pitkille päikkäreille.

 

 

 

 

 

 

Kuplilla vai ilman?

Meillä on täällä pieni vieras. Pikkuinen Bubble kääpiöbullineiti tuli meille lomailemaan siksi aikaa, kun Bubblen emäntä on leikkauksessa.

Voitte varmaan arvata, että Gekko ei ole yhtään pahoillaan. Kiltti Bubble ei pidä Gekolle mitään kuria ja eilinen tervetulotoivotus oli Gekon puolelta melko rakkausvoittoista. Nyt sujuu jo paremmin ja Gekko malttaa välillä leikkiä omia leikkejään tai lepäillä.

Gekko on tottunut koiraseuraan ja onkin kiva välillä saada koirakavereita kylään. Nuori mies kyllästyy selvästi välillä pelkkään ihmisseuraan ja kaipaa vähän koiramaisempaa äksöniä.

Kepponen

Paluu takaisin arkeen. Sitä juhlistaakseen Gekko pyöräytti ison haisevan läjän keskelle Helsinki-Vantaan terminaalia. Huikeat ylpeyden tunteet kohahduttivat kuitenkin minun sijasta lomahoitajana toiminutta poikaystävää, hehheh.

Että semmoista. Loman saldosta sitten myöhemmin, nyt on aika valmistautua pikku vierailijan tuloon ja halia Muulahaista. Ehtikin jo olla ikävä. ♥