Takaisin arkeen

Lauantaina lähti pikku Bubble takaisin kotiin.

Pikku mimmistä ehti puolessatoista viikossa löytyä paljon uusia puolia. Kyllä se narttukoira on narttukoira, vaikka voissa paistaisi. Mielialan vaihtelut, ahneus, salakavala riiviömäisyys, marina & kitinä yms. tulivat taas tutuiksi. Miten ne unohtuvatkaan niin äkkiä entisen narttukoiran omistajalta?

Mutta ettei aivan väärää kuvaa tule, niin ihanahan se oli! Pieni koppakuoriainen, jolla oli omat pienet kummalliset tapansa. Ja miten hauskaa niillä Gekon kanssa olikaan! Kyllä oli taas pienessä asunnossa elämää kun peräkanaa painelivat Majakka ja Perävaunu esteistä välittämättä.

Nyt meillä on taas hiljaista ja arki jatkuu. Hetken Gekko jaksoi Bubblen perään itkeä ennen kuin kävi isännöinnin uuvuttamana pitkille päikkäreille.

 

 

 

 

 

 

Kuplilla vai ilman?

Meillä on täällä pieni vieras. Pikkuinen Bubble kääpiöbullineiti tuli meille lomailemaan siksi aikaa, kun Bubblen emäntä on leikkauksessa.

Voitte varmaan arvata, että Gekko ei ole yhtään pahoillaan. Kiltti Bubble ei pidä Gekolle mitään kuria ja eilinen tervetulotoivotus oli Gekon puolelta melko rakkausvoittoista. Nyt sujuu jo paremmin ja Gekko malttaa välillä leikkiä omia leikkejään tai lepäillä.

Gekko on tottunut koiraseuraan ja onkin kiva välillä saada koirakavereita kylään. Nuori mies kyllästyy selvästi välillä pelkkään ihmisseuraan ja kaipaa vähän koiramaisempaa äksöniä.

Kepponen

Paluu takaisin arkeen. Sitä juhlistaakseen Gekko pyöräytti ison haisevan läjän keskelle Helsinki-Vantaan terminaalia. Huikeat ylpeyden tunteet kohahduttivat kuitenkin minun sijasta lomahoitajana toiminutta poikaystävää, hehheh.

Että semmoista. Loman saldosta sitten myöhemmin, nyt on aika valmistautua pikku vierailijan tuloon ja halia Muulahaista. Ehtikin jo olla ikävä. ♥

Terveitä silmiä

Eilen illalla tuli vihdoin ja viimein kauan odotetut DNA-testitulokset Englannista Animal Health Trustilta.
Gekko ja Iines osallistuivat näytteillään AHT:n tutkimukseen, kun DNA-testi Primääriin Linssiluksaatioon (PLL) oli kehitteillä. Nyt testi on saatavilla ja 19.10. lähtien tutkimuskäyttöön näytteitä lähettäneet saivat hakea koiriensa tuloksia.

Meidän osalta tulokset näyttävät tältä:
Iines - CLEAR
Gekko - CARRIER

Eli suomeksi, meillä ei kummaltakaan koiralta tule linssit tippumaan. Kantajilla on pieni mahdollisuus, että linssin ripustimet ei ole yhtä vankkaa tekoa kuin terveillä, joten AHT on ainakin toistaiseksi ilman suurempia tutkimuksia antanut 2-20% mahdollisuuden, että myös kantaja voi luksoitua. Yleensä tällainen johtuu esim. traumasta, jos koira saa tällin päähänsä, voi linssi lähteä heilumaan tai irrota. Kyse on kuitenkin aika epätodennököisestä jutusta, joten en jaksa huolestua.

Olen todella tyytyväinen tuloksista, Iines ei kaipaa yhtään uutta sairausta entisten lisäksi. Uusi DNA-testi on ehkä isoimpia juttuja mitä kääpiöbullterrierimaailmassa on sattunut ja paljon on ikäviä uutisia ympäri maailman. On surullista kuulla uutisia sieltä täältä, mutta surullisempaa on se, miten jotkut ottavat muiden huonon onnen vahingoniloisena vastaan ja hierovat suolaa haavoihin rehvastelemalla omilla tuloksillaan. Mutta tätähän tämä koiramaailma on, kukin tavallaan ja niillä käytöstavoilla edeten, mitä on kotona opetettu.

Primääri linssiluksaatio on paitsi kääpiöbullterriereiden, myös monen muun rodun ongelma. Testi on nyt saatavilla sekä Englannista, että Yhdysvalloista. Tässä linkit testejä tarjoaviin tahoihin.

OFA (US)

AHT (UK)

Torstaina olisikin sitten lähtö kohti Ruotsia pentuja katsomaan. Kuvasaastetta luvassa reissun jälkeen, tässä odotteluajaksi pentu-Gekko Iineksen kainalossa päiväunilla.

Yövieraita

Katsokaas mikä minulla täällä on. Saanko esitellä, neiti Iines. Virallisemmin Laserjoy White Angel ja meidän perheen vanhin.

Kyllä, meidän perheen. Meidän erikoiseen perheeseen kuuluu paitsi Gekko, myös Iines. Iines asuu poikaystäväni luona ja on ensimmäinen kääpiöbullterrierimme. Iines ei ole kovin suvaitsevainen mitä muihin koiriin tulee ja Gekkoakin se sieti vain siihen asti kun se kasvoi isoksi, sitten loppui Iinekseltä huumori.

Iines on nyt kuusi vuotias, varsin omalaatuinen pieni koira. Kilpirauhasen vajaatoiminnan, epilepsian ja kuurouden riivaama Neiti Näppärä ei ole päässyt (saati päästänyt muita) helpolla tässä elämässä, mutta omaa kivaa sillä riittää aina!
Nyt me vietetään tyttöjen viikonloppu, Gekko taas on poikaystävän luona viettämässä poikien viikonloppua.

 

Ja huomasitte varmaan, että tiedostava Neiti Iines on pukeutunut Pukeudu Pinkkiin -päivän kunniaksi pinkkiin Puppian huppariin. Tyttöjen asialla katsokaas.

Lohi vs. Muurahainen

Jos koirat osaisivat soittaa puhelimella, olisi Gekko soittanut eilen ainakin poliisille ja eläinsuojeluviranomaisille. Kenties myös kasvattajalleen, sisaruksilleen ja ystävilleen kertoakseen mitä kamalaa täällä Helsingissä oikein tapahtuu.

Päivä alkoi aivan normaalisti työnteolla, mutta tuntemattomasta syystä töistä lähdettiinkin vartin normaalia aikaisemmin ja raitiovaunun sijaan noustiin bussiin ja sen jälkeen vielä metroon. Tähän mennessä Gekko ei vielä aavistanut mitään, koska samoilla vimpaimilla pääsee myös kotiin. Hälytyskellot alkoiva soida vasta, kun metrosta noustiinkin Itäkeskuksessa Sörkan sijaan. Siitä käveltiin sitten Puotinharjun ostarille M&M ketjun myymälään, jossa ensin kaikki vaikutti aivan liian ihanalta ollakseen totta...
Muita bulleja, eikä mitä tahansa bulleja vaan tyttöbulleja! Ihanaa!

Kaveri löytyikin heti pienestä valkoisesta Nuppu pennusta, jonka kanssa Gekko olisi paitsi leikkinyt, myös tehnyt vauvoja jos mahdollisuus olisi annettu. Sitten kummallisen verhon takaa saapui Norma. Ruotsista Suomeen tuotu aivan kuten Gekkokin ja voi miten ihana! Rakkaus oli molemmin puolista ja iltaa olisi jatkettu varmaan mukavissa merkeissä pidempäänkin, ellei joku olisi sanonut, että nyt on Gekon vuoro.

Mikä vuoro? Mitä täällä oikein tapahtuu? Mentiin sen saman verhon taakse, mistä Normakin hetki sitten tuli ja samassa koko tilanteen karmeus valkeni. Kuonokoppa päähän ja pöydälle. Helpommin sanottu kuin tehty, pöytä kun oli viimeinen paikka minne Gekko ajatteli menevänsä. Kamalat muistot teholla vietetystä ajasta kymmenine kivuliaine piikityksineen palasivat pienen Muurahaisen mieleen ja rimpuilu, huuto ja itku olivat sen mukaisia. Kolmen ihmisen voimin saatiin Gekko pidettyä sen verran aloillaan, että verinäyte saatiin otettua etutassusta. Palkinnoksi herkkutikku suuhun, vuolaat kehut, rapsutukset ja takaisin tyttöjen luokse leikkimään.

Nyt on Gekko tehnyt osuutensa ja lahjoittanut verinäytteen koirien geenitutkimukseen Hannes Lohen työryhmälle. Kyseessä on niin tärkeä tutkimus, että piikkikammosta huolimatta myös Gekko siihen osallistui. Lisää tutkimuksesta voi lukea alla olevasta linkistä.

HANNES LOHEN KOIRIEN GEENITUTKIMUS

Ja tässä vielä linkki bullterriereiden omaan kaavakkeeseen, jossa kerätään tietoja bullterriereiden hännänjahtauksesta. Tietoja tarvitaan niin häntää jahtaavista bullterriereistä, kuin niistäkin ketkä eivät eläessään ole häntää jahdanneet. Nyt kaikki bullit osallistumaan!

HÄNNÄKIERTOKYSELY HANNES LOHEN TUTKIMUKSEEN

Heitteillä

Ankeaa on pienen Muurahaisen elo, kun minulla on liikaa töitä. Ei auta lelut ja herkut, kuka nyt niillä leikkisi jos ei joku katso ja huomaa miten etevä voikaan koiranpentu olla. Parempia aikoja odotellessa, huokaa Gekko ja luo pitkän katseen töitä tekevään ihmiseensä.