keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Rajattomasti kohti vuotta 2010!

Uusi vuosi lähestyy, mutta jotain outoa on ilmassa. Koira on väsynyt lenkin ja luun jäljiltä mutta kaikki ei silti nyt täsmää. Jotain tästä puuttu, mutta mitä?

No portti! Kyllä, portti läks ja Kakkis saa yksinäänkin oleskella rajattomasti koko asunnossa. Tai no joo, ei sen viekään ole sallittua kiivetä ikkunalaudalle, tietokoneen päälle tai hyppiä pöytiä vasten, mutta toistaiseksi nämäkin aktiviteetit ovat pysyneet takaa-alalla. Tai ainakaan se ei ole jäänyt sellaisista kiinni.

Koiran tyyliin pedattu sänky kertoo ryppyisine päiväpeittoineen, myllättyine tyynyineen ja lakanoineen ainakin sen, että sängyssä se on viihtynyt. Todennäköisesti torkkuu siellä suurimman osan ajasta ja muun ajan tyhjentelee Leo-, Mike- ja Kong-lelujaan herkuista.

Katsotaan kauanko tätä iloa kestää. Olisi superpop, jos Gekko oppisi olemaan kaiken mun roinan keskellä sitä rikkomatta ja syömättä. Nimittäin jos tähän taloon vielä pentu jonain päivänä tulee, olisi huomattavasti näppärämpää että se aikuinen voisi olla rojujen keskellä, eikä pissapentu. Ja ei sillä, pennulla tai ilman, johan se olisi aika oppia ihmisten, tai siis koirien tavoille - iso mies.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Rauhallista joulua!


 
 
 
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2010 kaikille!
♥:lla Gekko ja ihminen

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Neiti Robert - Korean ihme

Ulkona on lumesta huolimatta niin pimeää ja sisävalaistuksestakaan ei ole oikein kuvien ottoon. Kovasti silti blogituttaisi, joten kerrotaan lisää meidän eriskummallisesta perheestä. Iines on jo esitelty, joten tänään on neiti Punaisen vuoro.

Kyseessä on Gekon kaveri, ystävistä parhain ja ihanin maailmassa - Proper.

Proper asui meillä yli puoli vuotta odotellessaan Ruotsin rajojen aukeamista tälle Koreassa syntyneelle neidille. Vientikuviot siihen suuntaan ei aina ole sieltä helpoimmasta päästä, joten neiti Punainen bunkkasi Gekon residenssissä ja lunasti paikkansa tässä perheessä ensi minuuteista lähtien.

Kenenkään muun kanssa ei Gekolla ole ollut yhtä hauskaa kuin Properin, kuvistakin sen huomaa.

 

Nämä kaksi olivat kuin Paita ja Peppu. Ikäeroa vain puolisen vuotta ja meno sen mukaista. Koskaan ei riidan riitaa ja leikki oli loputonta.
Jos vain olisikin ollut aikaa panostaa kahteen teini-ikäiseen bullilapseen samaan aikaan, olisi neiti Punainen eittämättä jäänyt Suomen kansalaiseksi ja Ruotsin määränpää olisi saanut jäädä. Onneksi tuossa ei ole kuin yksi vaivainen meriläntti välissä, joten tästä neidistä kuullaan vielä.

Naama mudassa ja tukka sekaisin, pieni Punainen rakastaa. Kesä 2009.
Ikävä on kova, mutta onneksi lätäkön toiselta puolelta kuulee uutisia Punaisen seikkailuista. Uusin juttu on ollut koirille tarkoitetussa kylpylässä käynti. Hieronta, manikyyri ja kylpy, ei hassumpaa! Uudessa timanttipannassakin neiti vilahteli kuvissa, hienohelma kun on.

torstai 10. joulukuuta 2009

Herra viilipytty

Välillä sitä oikein hävettää, kuinka paljon tulee valehdeltua kanssaihmisille. Jos olisin Pinokkio, minulla olisi jo valtavan pitkä nenä. Katsokaas kun kanssaihmisten mielestä minulla on mitä rauhallisin koira. Se on hyvin koulutettu ja niin rauhallinen. Nämä kanssaihmiset, ketkä tällaisia sammakoita suustaan päästelevät, näkevät meidät yleensä raitiovaunussa. Minä puolestani en kanssamatkustajien esittämää "faktaa" koskaan kiellä, vaan nyökyttelen häpeilemättä ja myönnän koirani olevan ihanan rauhallinen. Kas, taas kasvoi nenä pari senttiä.

Täysin väärässä kanssamatkustajat eivät toki ole, Gekko on stadilainen ja matkat sporassa ovat olleet sille arkipäivää pennusta asti. Panostin heti pentuajasta lähtien siihen, että Gekkoa ei vieraat julkisissa kopeloi, eikä Gekko kopeloi muita. Me vain matkustimme ja söimme karkkia.

Gekkopentua laulattaa bussissa.

Tämä panostus oli kyllä vaivansa väärti siitä huolimattakin, että nämä kanssaihmiset pitivät minua mielenvikaisena. Kieltämällä heitä kopeloimasta pentua, teen siitä kuulemma äkäisen. Niimpä niin.
Todellisuudessa tällä taktiikalla Gekosta kasvoi rauhallinen matkustaja. Se istua tönöttää ja joko katselee ympärilleen tai tuijottaa tiiviisti minua karkin toivossa. Jos sille joku tulee puhumaan, se hädintuskin vilkaisee puhujaa kohti. Luvan saatuaan se saattaa mennä hetkeksi rapsuteltavaksi, mutta palaa yleensä pian minun jalkoihin istumaan ja ottamaan kontaktia. Hyvä poika.

Mutta että rauhallinen? Voi tätä sopii toivoa, mutta Gekkolandiassa spårailu on oma lajinsa ja todellinen luonto näytetään julkisten kulkuvälineiden ulkopuolella. Tällainen se on "siviilissä".


 
 
 

Niimpä niin. Vaikka kuvat ovatkin jo vuodesta kahteen vanhoja (ja pimeitä, sori!), niin sama meno jatkuu. Kai se joku päivä aikuistuu. Aikuistuuhan? Muru se on, mutta voi miten väärässä kanssamatkustajat usein ovatkaan! Että rai rai vaan, meillä ei tule ikinä tylsää.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

From Sweden with love osa 1.

Vihdoin! Reilun 800 kuvan setviminen vei luvattoman kauan aikaa. Toisaalta näin kaksijalkaisen vinkkelistä on turvallisempaa ottaa pientä etäisyyttä pentukuviin tuon reissun jälkeen, ettei tule tehtyä mitään harkitsemattomia hankintoja..Pennut ovat tänä päivänä jo yli luovutusikäisiä jos oikein laskin, mutta kuvissa ihanat ovat vielä 3-3 viikkoisia. Loput reissukuvat tulevat perästä, tällä kerralla keskitytään vain penturakkauteen.

Neiti Gekkoliina. Kuka sen nimesi? Onko vaikea arvata...


Bacon.


Tank.


Brindle poika, jolla ei vielä tuolloin ollut nimeä.


Nimetön pikkuinen brindlevalkoinen tyttö.


Veljekset kuin ilvekset.
Bacon & Beans.


Bacon antaa Shadowlle kyytiä.



Ihanin Shadow, pieni seikkailija. 





Kasassa nukkuminen on parasta.


Pikku töppöset ♥ 



Mun suokkaripojat.
 Tank, Shadow & Bacon. 


Punainen tyttö näyttää närhenmunat äitikoiran luulle. 



Äiti on vähän väsynyt. 


Voi rakkaus tuota naamaa! Ihana Shadow..



Herra Pekoni. 


Gekko-enon silmäterä ja semi-kaima. 



Ruokailu ei ole ruokailu, ellei sitä tehosta tärkeillä takapotkuilla.


Ihana Bibbi-äiti.


Kovin paljoa minä en pysty tähän sanomaan. Nämä ipanat vei sydämeni täysin. Kaikki pieniä täydellisiä minibullin alkuja ainutlaatuisilla luonteilla. Jos voisin, olisi taskuun sujahtanut ainakin Bacon, Shadow, Gekkoliina ja hyvin suurella todennäköisyydellä myös Beans ja Tank. Huoh. Rakkauspentuja. ♥