Properin korva on jo lähes parantunut. Rumalta se näyttää vieläkin, kun ruvet on irronneet ja jättäneet jälkeensä vaaleita arpia, mutta muuten näyttää jo paremmalta.
Käytiin eläinlääkäriasema Aistissa Vantaalla putsaamassa korva huolellisesti rauhoituksessa ja samalla otettiin mukaan antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Nyt on molemmat kuurit jo syöty, korva ei tulehtunut ja kaikki on mallillaan. Vielä jännityksellä odotetaan, jääkö korvaan muita lopullisia jälkiä kuin pari puuttuvaa palaa.
Ja nyt, kun Properilla alkaa helpottaa, näyttää uhkaavasti siltä, että Gekon korva on seuraava huolenaihe. Epäilen Kakkiksen kehittäneen itselleen verikorvan. Oikeassa korvalehdessä on suurehko purkkatyynymäinen pullistuma, ilmeisesti täynnä verta.
Koiraa se ei näytä vielä häiritsevän, mutta jos se tuosta vielä kasvaa eikä ala itsekseen imeytymään, täytyy käydä tyhjennyksellä.
Tulehdusta korvassa ei ole ollut, joten raapiminen ei ole verikorvaa voinut aiheuttaa. Tyypilliseen bullitapaan myös Gekko ravistelee itsensä aina jonkun seinän, pöydänjalan tms. vieressä niin, että nahkalärpäkkeet lätisee kovia pintoja vasten. Eli todennäköisesti tuo on traumaperäinen tuo verikorva. Kiva.
Gekko täyttää pian kolme ja on aika ärsyttävää, jos siitä tulee jo nuorella iällä luppa- tai kukkakaalikorvainen. Voi Muurahainen, kaunis hieno poika, ethän vielä mene ruttuun!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti