Noniin, tänään toi posti vihdoin pissi- eli munuaistestin tuloksen. Proteiini-kreatiini -arvo oli 0,14 eli täysin normaali! Hyvä poika!
Normaalisti tuloksen tulisi olla alle 0,5 mutta bullterriereillä rajana pidetään 0,3:ea.
Enää jää jännättäväksi sydän, joka käydään ultraamassa ja kuuntelemassa heti kun kukkaro antaa myöden, eli todennäköisesti heinäkuussa. Sitten on jätkä tutkittu ja enää tarvitaan säännölliset tarkastukset sydänkuuntelun, pissitestin ja silmäpeilauksen osalta.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Minikuplia ja terveitä raajoja
Meillä on iloisia uutisia. Käytiin keskiviikkona Apexissa Malmilla tekemässä vähän terveystestejä. Kuvattiin lonkat ja kyynärät, tutkittiin polvet, silmät ja munuaiset. Kennelliittoon lähti lausuttaviksi nollan kyynärät ja A:n lonkat, polvista pamahti myös nollat molempiin kinttuihin ja silmistä ei löytynyt mitään vikaa. Pissanäytteen tuloksia joudutaan vielä odottelemaan labrasta.
Mutta ainakin noista tuloksista voi olla todella ylpeä!! Itku meinasi lääkärissä päästä kun kuonokoppaakaan ei tarvittu tutkimuksia tai rauhoituspiikkiä varten. Mikään ei ole kamalampaa kuin eläinlääkäriä pelkäävä koira, jonka tutkiminen on tuskaa paitsi koiralle itselleen, myös omistajalle ja hoitohenkilökunnalle. Hieno Muurahainen, mamman muru ja ylpeys!
Ensi kuun puolella, jos kukkaro antaisi jo myöden, käydään Hau Maussa ultraamassa vielä sydän. Sitten on kaikki testit hoidettu ja jatkossa enää vuosittaisia sydän- ja munuaiskontrolleja ja silmäpeilaus muutaman vuoden välein.
Eikä muuten iloiset jutut lopu tähän! Suomeen syntyi vappuna ensimmäinen interbreed-pentue. Vieläkö muistatte pienen Koppakuoriaisen? Bubblen, joka oli meillä hoidossa talvella. No pennut on Bubblen ja isänä on standardipoika Paavo, Ballion Double Sin.
Käytiin katsastamassa muksuja kun olivat reilun kolmen viikon ikäisiä, tässä muutama kuva. Aika ällöjä, eikö? ♥
Mutta ainakin noista tuloksista voi olla todella ylpeä!! Itku meinasi lääkärissä päästä kun kuonokoppaakaan ei tarvittu tutkimuksia tai rauhoituspiikkiä varten. Mikään ei ole kamalampaa kuin eläinlääkäriä pelkäävä koira, jonka tutkiminen on tuskaa paitsi koiralle itselleen, myös omistajalle ja hoitohenkilökunnalle. Hieno Muurahainen, mamman muru ja ylpeys!
Ensi kuun puolella, jos kukkaro antaisi jo myöden, käydään Hau Maussa ultraamassa vielä sydän. Sitten on kaikki testit hoidettu ja jatkossa enää vuosittaisia sydän- ja munuaiskontrolleja ja silmäpeilaus muutaman vuoden välein.
Eikä muuten iloiset jutut lopu tähän! Suomeen syntyi vappuna ensimmäinen interbreed-pentue. Vieläkö muistatte pienen Koppakuoriaisen? Bubblen, joka oli meillä hoidossa talvella. No pennut on Bubblen ja isänä on standardipoika Paavo, Ballion Double Sin.
Käytiin katsastamassa muksuja kun olivat reilun kolmen viikon ikäisiä, tässä muutama kuva. Aika ällöjä, eikö? ♥
tiistai 11. toukokuuta 2010
Päivää päivityksistä!
Pitkän bloggaus- ja muunkin koiramaailman touhutauon jälkeen on taas aika palata koneen ääreen. Gekon, Iineksen ja Properin vanhat sivut saivat uuden ja selkeämmän ulkoasun vanhan kulahtaneen tilalle.
Tsek tsek tsekkailkaahan uudet jutut klikkaamalla...
TÄSTÄ!
Ja vaikka nettirintamalla onkin ollut hiljaista, ei tosielämässä vauhti ole hiljentynyt. Päinvastoin! Kuvassa Gekon uusi rakkaus, collietyttö Juno.
Herra Muurahainen yllätti kaikki käytöstavoillaan eikä edes yrittänyt hienovaraisen paimentytön kanssa rajua painia vaan suostui leikkimään vähän iisimpiä tyttöjen leikkejä. Tai no iisimpiä ja iisimpiä, ilmeisesti vierekkäin juoksemisenkin voi vetää yli niin, että anturoista irtoaa palat. Huoh...
Tsek tsek tsekkailkaahan uudet jutut klikkaamalla...
TÄSTÄ!
Ja vaikka nettirintamalla onkin ollut hiljaista, ei tosielämässä vauhti ole hiljentynyt. Päinvastoin! Kuvassa Gekon uusi rakkaus, collietyttö Juno.
Herra Muurahainen yllätti kaikki käytöstavoillaan eikä edes yrittänyt hienovaraisen paimentytön kanssa rajua painia vaan suostui leikkimään vähän iisimpiä tyttöjen leikkejä. Tai no iisimpiä ja iisimpiä, ilmeisesti vierekkäin juoksemisenkin voi vetää yli niin, että anturoista irtoaa palat. Huoh...
torstai 25. helmikuuta 2010
Grattis Wilma!
Gekosta on jälleen tullut eno. Wilma-sisko sai 21. päivä pennut ja väriskaala on vähän samankaltainen kuin Bibbi-siskonkin pentueessa: punaista, solid brindleä ja brindlevalkoista.Vain valkoinen ja mustabrindle puuttuu.
Gekko pullistelee ylpeydestä jälleen ja toivottaa siskolleen ja uusille siskonlapsille paljon, paljon onnea! ♥
Kuvat viime kesältä 2009
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Korvikekaveri
Näyttää siltä, että nämä pakkaset ei lopu ikinä ja Muurahainen on tuomittu viihtymään sisätiloissa kevääseen asti. Enää ei edes toppahaalari ja tossut auta, Muuriaista palelee ja ulkoilun voi sen mielestä työntää sinne minne aurinko ei paista. Joten, täällä otetaan rennosti.
Gekon onneksi ihmisellä on ilmeisesti pysyvänä aivovauriona palkita se uudella kivalla aina tuhotöiden jälkeen, ja koska Gekko on kertonut ikävöivänsä parasta ystäväänsä Properia, sai se ikävää lievittämään oman pienen punaisen. Ei ihan bulli, mutta riehumisesta päätellen ihan kelpo korvike.
Toisaalta, kun pitkät lenkit uupuvat ja lööbailukaan ei aina huvita alkaa Raitapaidan päässä muhia idea jos toinenkin. Toisin sanoen minulta on mennyt petari, lakana ja läppärin johto. Gekolta taas vapaus, sillä portti tuli takaisin.
Gekon onneksi ihmisellä on ilmeisesti pysyvänä aivovauriona palkita se uudella kivalla aina tuhotöiden jälkeen, ja koska Gekko on kertonut ikävöivänsä parasta ystäväänsä Properia, sai se ikävää lievittämään oman pienen punaisen. Ei ihan bulli, mutta riehumisesta päätellen ihan kelpo korvike.
Tunnisteet:
kaverit,
koiranelämää,
koti,
lelut,
oho - tää lähti irti
lauantai 30. tammikuuta 2010
Lisää blogeja
Kaikki varmasti muistavat pikkumies pekonin. Baconista tuli uudessa kodissa Axel ja koska nykyajan ipanat ovat nettikansaa, seikkailee myös pikku Axel omistajansa blogissa.
Klik klik!
Klik klik!
perjantai 29. tammikuuta 2010
Suutarin lapsella ei ole kenkiä
..tai niin sitä voisi ainakin näiden pahvilaatikkoteemaisten kirjoitusten perusteella luulla. Ihmiselle kun tuli taas postia - pahvilaatikossa. Tällä kertaa laatikko oli väijymisleikkeihin aivan liian pieni, mutta bonuksena sisältä löytyi sanomalehtisilppua, josta sai loistavan piilon iltanappuloille.
Saako jo ottaa?
Näppärää tuo sanomalehtisilppu. Helppo siivota pois, Gekko ei sitä suuria määriä niele ja vaikka muutaman suikaleen nielisikin, ei se olisi vaaraksi. Meillä ei sanomalehtisilppua kotona tule, joten otin suikaleet talteen, ne kestävät mainiosti vielä muutamat leikit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
